Vainajan läheiset yrittävät tuossa tilanteessa varmaan ihan luonnostaan olla järjissään, mutta itse esimerkiksi huomasin vasta hautajaispäivän aamuna, että vaikka olin lähtenyt Turusta liikkeelle uusissa, talvisissa tukikengissäni, en ollut laittanut niihin tukipohjallisiani ollekaan! Minulla oli onneksi mukana "juhlakenkäpohjalliset" pikkukenkiäni varten, joten laitoin ne talvikenkiini. Siunaustilaisuuteen en ehtinyt juhlakenkiä vaihtamaan, muistotilaisuuteen vaihdoin. Tilaisuuden loputtua huomasin, että toisessa juhlakengässä oli ollut pohjallinen, toisessa ei...
Elämä jatkuu vääjäämättömästi hautajaisten jälkeenkin, vaikka väsymys on yllättävän voimakas. Minulle suuri lohdutus elämäni vaikeiden vuosien aikana ovat olleet kirkkaat värit, ja viime vuosina vieläpä sitten omien värikkäiden valokuvakangaskuosieni tekeminen. Tässä taas yksi. Violettia näköjään taas pukkaa. Tällä kertaa olen nimennyt vaaleaksi lilaksi, kun en jälleen kerran tiedä, mistä kukasta on kyse (enkä tässä kohtaa jaksa edes yrittää selvittää...).
Tällä kertaa olen kuvan rajauksessa mennyt yksittäistä kukkaa lähemmäs ja lähemmäs, ja vasta viimeisestä rajauksesta tehnyt kaksi eri "rytmiä".
P.S. Kukkanen on ahdekaunokki. Kiitos tiedosta, Satu :) !