Pikkutytöstä asti olen nauliutunut lumoutuneena katsomaan sitä värihehkua, jonka aurinko saa aikaan paistaessaan vaikkapa hiirenkorvalle puhjenneen koivunlehden tai kukkasen terälehden läpi. Luonto tekee joka hetki suurenmoisia taideteoksia, jotka kestävät vain ohikiitävän hetken.
Reilut kaksikymmentä vuotta sitten ”sairastuin” värihulluuteen: ensimmäiseksi hullaannuin keltaisesta väristä, enkä päässyt ulos kotini ovesta ellei sitruunankeltainen kotelomekko ollut ylläni.
Sen jälkeen kaikki kirkkaat ja puhtaat sateenkaaren värit ovat vuorollaan ja erilaisina kombinaatioina olleet intohimoni kohteina. Kun joku väri kolahti, en esimerkiksi vaateliikkeeseen mennessä nähnyt muuta kuin sen väriset vaatteet (monta syksyä ja talvea on toki mennyt niin, ettei ole tarvinnut ostaa yhtään mitään. Mutta sehän ei haittaa, koska värihulluna ei tarvitse olla muodissa, vaan voi pitää päällään sitä, mistä tykkää...)
Värihulluudesta seurasi myös se, että kiinnostuin värien kertomista viesteistä: luin asiaa käsittelevää kirjallisuutta ja opiskelin mm. Aura-Soma väriterapiaa.
Kun vaatekomero ja koti jo olivat täpötäynnä kirkkaita värejä, hullaannuin ottamaan valokuvia alussa mainitsemani kaltaisista maagisista hetkistä. Pitkään valokuvatuotokseni ovat olleet ”tietokoneen täytettä”, mutta nyt, kun olen aloittanut sisustussuunnitteluopinnot Salon seudun ammattiopistossa (Lisäys: valmistuin vihdoin sisustussuunnittelijaksi keväällä 2015. Jee!!!), olen siinä yhteydessä hurjiintunut painattamaan valokuviani kankaalle ja valmistamaan niistä sohvatyynynpäällisiä. Olen sitä kautta löytänyt muutamia ihmisiä, joille joku kuvistani on kolahtanut välittömästi: kuvat ovat ikäänkuin ”puhuneet” heille omaa kieltään (niinkuin koen niiden puhuvan itsellenikin!).
Reilut kaksikymmentä vuotta sitten ”sairastuin” värihulluuteen: ensimmäiseksi hullaannuin keltaisesta väristä, enkä päässyt ulos kotini ovesta ellei sitruunankeltainen kotelomekko ollut ylläni.
Sen jälkeen kaikki kirkkaat ja puhtaat sateenkaaren värit ovat vuorollaan ja erilaisina kombinaatioina olleet intohimoni kohteina. Kun joku väri kolahti, en esimerkiksi vaateliikkeeseen mennessä nähnyt muuta kuin sen väriset vaatteet (monta syksyä ja talvea on toki mennyt niin, ettei ole tarvinnut ostaa yhtään mitään. Mutta sehän ei haittaa, koska värihulluna ei tarvitse olla muodissa, vaan voi pitää päällään sitä, mistä tykkää...)
Värihulluudesta seurasi myös se, että kiinnostuin värien kertomista viesteistä: luin asiaa käsittelevää kirjallisuutta ja opiskelin mm. Aura-Soma väriterapiaa.
Kun vaatekomero ja koti jo olivat täpötäynnä kirkkaita värejä, hullaannuin ottamaan valokuvia alussa mainitsemani kaltaisista maagisista hetkistä. Pitkään valokuvatuotokseni ovat olleet ”tietokoneen täytettä”, mutta nyt, kun olen aloittanut sisustussuunnitteluopinnot Salon seudun ammattiopistossa (Lisäys: valmistuin vihdoin sisustussuunnittelijaksi keväällä 2015. Jee!!!), olen siinä yhteydessä hurjiintunut painattamaan valokuviani kankaalle ja valmistamaan niistä sohvatyynynpäällisiä. Olen sitä kautta löytänyt muutamia ihmisiä, joille joku kuvistani on kolahtanut välittömästi: kuvat ovat ikäänkuin ”puhuneet” heille omaa kieltään (niinkuin koen niiden puhuvan itsellenikin!).