| Karvojasi kaikkialla, rakas enkelikoira. Jokaisessa karvassa mustaa, valkoista ja harmaata, jotta varmasti näkyisi, että olet poissa. Muistijälkiä monilla teillä, valoisilla poluilla, pimeillä kujilla. Missä kaikessa olitkaan mukana. | |
Rakas Niilomme kuoli myöhään lauantai-iltana kotonaan Varissuolla. Heräsi uniltaan, käveli keittiön pöydän alle, pisti maaten, päästi pitkän, huilumaisen ulinan, painoi kuononsa matolle ja kuoli.
Torstain ja perjantain välisenä yönä olimme jo ex-mieheni kanssa vieneet Niilon päivystävälle eläinlääkärille, kun sillä oli ollut pahoja yskänkohtauksia, mutta keuhkoista ei kuulunut mitään kummallista, ja lääkärin diagnoosi olikin koirien flunssa eli kennelyskä. Niilo tuli sitten onneksi siitä suoraan minulle hoitoon lauantaihin asti, jotta ex-mies saisi nukutuksi ennen seuraavan päivän esiintymistä. Lauantaina vielä lapsetkin menivät Varissuolle tyttären synttäreitä juhlimaan ja tapasivat Niilon. Yskänkohtauksia lukuunottamatta Niilo oli virkeä ja hyväntuulinen loppuun saakka, aina valmiina iloitsemaan.
Ohessa kuva siitä, kuinka Niilo on viime viikolla tyttären poikakaverin kanssa tämän jääkaapilla. Niilon mielestä jääkaappi oli aivan oivallisella korkeudella!